Ja liikaa tapahtumia. Tyttären koulun kanssa asiointia. Tai opon paremminkin. Yläastetta käyty 2½ viikkoa ja koulukiusaus heti alkanut. Henkinen kiusaus, ei fyysistä. Voitte uskoa, että olen ollut hirvittävän huolissani. Olen väsynyt ja kiukkuinen. Aamusta soitin kouluun ja kerroin tilanteen. Tytär ei haluaisi enää mennä kouluun ja on kyllä yrittänyt tutustua uusiin luokkakavereihin. Asiaa ei auta, että ainoa vanha ala-asteen luokkakaveri (tyttö) on kaikkien edessä sanonut ettei halua enää olla tyttäreni kaveri    Tämä on ollut raastavaa sekä tyttärelleni että minulle. Todennäköistä on se, että tytär saa vaihtaa luokkaa ja pääsee samalle luokalle kuin paras kaverinsa. Kuinka julmia lapset/nuoret, varsinkin tytöt, osaavatkin olla toisilleen juuri tuossa murrosiän alkamisvaiheessa! Aion kyllä taistella tyttäreni puolesta, häntä ei voi pakottaa enää jaksamaan.

Tuon lisäksi on tapahtunut muutakin. Esimieheni on irtisanottu. Rankkaa, mutta siihen on kyllä ollut riittävät perusteet. En tiedä mitä jatkossa tapahtuu, joten siitäkin on stressiä.

Kaiken tämän jälkeen yritän ajatella positiivisesti ja jaksaa hymyillä kotona. Onneksi sentään pojalla on kaikki hyvin ja on edelleen koulusta innostunut. Mä olen kyllä todella väsynyt....