Kyllä kuulkaa nukuttaisi aamulla hyvin, kun kello soi puoli seitsemän aikaa. Tänäkin aamuna painoin torkku-kytkintä miljoona kertaa   Pakko se vaan oli herätä. Höh. Millään ei olisi viitsinyt... Varmaan tuttua muillekin.

No joo, uusi elämä on siis alkanut ja ihan mukavasti on mennyt! Paino on hiukan tippunut ja liikuntaa olen tosiaan lisännyt 0 (nolla)-kerrasta viikossa sellaiseen 3-5 kertaan viikossa. Että aika iso hyppäys. Tosin pitää muistaa ettei nämä ylimääräiset kilot todellakaan lähde nopeasti. Aikaa saa varata 1½-2 vuotta, ellei jopa kolmea vuotta. Mutta jos ottaisi välitavoitteita ja aina niiden saavuttamisesta riemuitsisi! PeeTeen kanssa ollaan tehty suunnitelmaa niin, että 2 kiloa kuukaudessa tippuisi paino. Sitä vauhtia 10 kiloa olisi 5 kuukaudessa eli helmikuun alussa. Oijoi... Kuulostaa niin pitkältä ajalta! Painoa kun pitäisi yhteensä tiputtaa sellaiset... öh.... (päässälaskua... nykyisestä painosta normaaliin painoon...) tota... Noh, sellaiset 40 kiloa!!! Järkyttävää!!! Miten olen ollut  näin tyhmä????? Tyhmä minä, tyhmä minä, tyhmä minä...

Vaan ei auta. Alaspäin on vain yritettävä ja elämäntapoja muutettava.

Tästä karua faktaa lähtötilanteesta:

30. elokuuta 2010 110,4 kg

Kommentteihin saapi laittaa vinkkejä kevyistä ruokavalioista. Mitään karppaamista yms. en aio kokeilla, ja suorastaan PeeTee sen kielsi. Ja olen sen verran laiska etten jaksa mitään ruoka-juttuja ruveta miettimään. Siinä on tarpeeksi, kun katson ruokien olevan kevyitä, vähärasvaisempia.

Iloa ja energiaa kaikkien viikkoon!!!

Ja liikaa tapahtumia. Tyttären koulun kanssa asiointia. Tai opon paremminkin. Yläastetta käyty 2½ viikkoa ja koulukiusaus heti alkanut. Henkinen kiusaus, ei fyysistä. Voitte uskoa, että olen ollut hirvittävän huolissani. Olen väsynyt ja kiukkuinen. Aamusta soitin kouluun ja kerroin tilanteen. Tytär ei haluaisi enää mennä kouluun ja on kyllä yrittänyt tutustua uusiin luokkakavereihin. Asiaa ei auta, että ainoa vanha ala-asteen luokkakaveri (tyttö) on kaikkien edessä sanonut ettei halua enää olla tyttäreni kaveri    Tämä on ollut raastavaa sekä tyttärelleni että minulle. Todennäköistä on se, että tytär saa vaihtaa luokkaa ja pääsee samalle luokalle kuin paras kaverinsa. Kuinka julmia lapset/nuoret, varsinkin tytöt, osaavatkin olla toisilleen juuri tuossa murrosiän alkamisvaiheessa! Aion kyllä taistella tyttäreni puolesta, häntä ei voi pakottaa enää jaksamaan.

Tuon lisäksi on tapahtunut muutakin. Esimieheni on irtisanottu. Rankkaa, mutta siihen on kyllä ollut riittävät perusteet. En tiedä mitä jatkossa tapahtuu, joten siitäkin on stressiä.

Kaiken tämän jälkeen yritän ajatella positiivisesti ja jaksaa hymyillä kotona. Onneksi sentään pojalla on kaikki hyvin ja on edelleen koulusta innostunut. Mä olen kyllä todella väsynyt....

 

Hei vain kaikille!

Olen ennenkin pitänyt blogia jossain, mutta vuosien epäonnistumisien jälkeen halusin aloittaa anonyyminä uudelleen. En siis blogien pitämisessä ole epäonnistunut. Toinen blogini on ollut hyvinkin suosittu... Olen epäonnistunut elämäntapamuutoksissani ja tulevaisuuden päämäärässä!

OLLA JÄLLEEN NORMAALIPAINOINEN!!!

Muutamamia vuosia ihmiset ovat jaksaneet seurata blogiani ja kannustaneet. Olen tuottanut pettymyksen ettei mitään ole tapahtunut. Vain suuria puheita! Lupauksia! Haaveita! Alkavia harrastuksia! Innostusta! Hiipumista! Masentumista! Itsesäälissä rypemistä! Tuntui ettei mikään auta, mitään en saa aikaiseksi.

Olen pitänyt taukoa tästä blogi-maailmasta ja tutkiskellut itseäni. Sen mitä nyt perheellinen nainen pystyy   Olen miettinyt ja keskustellut asiantuntijan (personaltrainerin) kanssa erilaisista asioista. Puhutaan jatkossa tästä personal trainerista vaikkapa ihan vain peeteenä (PT), ennen kuin keksin hänelle hauskan salanimen! No siis olemme käyneet keskusteluja, olen itse miettinyt asioita. Uskon, että nyt, vuosien yrittämisien jälkeen olen valmis! Tässä on ollut niin monta yritystä ja niiden lopahtamista, että nyt on oikeasti ihan erilainen fiilis!

Toivottavasti löydettyäsi blogini, jätät kommentin! Ja tervetuloa myöhemmin uudelleen!

ps. Päivityksiä en lupaa joka päivä, mutta pari kertaa viikossa ainakin!